Lauantai-iltana 15.9. olimme Ritan kanssa lähdössä Ukrainan presidentin datšalta Kievin lähistöllä, ja mieleni hymisi tyytyväisyyttä saatuani jo kahtena vuotena peräkkäin kutsun Mr. Juštšenkon kesämökille.

Elämä muistutti todellisuudesta nopeasti tekstiviestillä, joka kertoi ystävämme Colin McRaen mahdollisesti joutuneen onnettomuuteen. Henkeäni salpasi, eikä presidenttien tunteminen ollutkaan enää tärkeää. Pian varmistui järkyttävä tieto Colinin ja hänen rakkaittensa kuolemasta.

Olomme on epätodellinen ja lamauttava. Eihän tämä voi olla totta! Olimmehan äskettäin Ritan kanssa skottikonservatiivien kokouksessa, ja Colin ajoi väkiäisen matkan vain syödäkseen illallista kanssamme.

Kun mies ajaa rallia, niin pahan soiton tulemiseen on aviopuoliso ehkä alitajuisesti varautunut. Colinin ja minun ajotyylit olivat samankaltaisia - sivullisten mielestä: "kaikki tai ei mitään". Usein tuli ei mitään, mutta se onkin parasta elämän evästä. Elämää pitää elää isolla liekillä!

Colin selvisi lähes naarmuitta lukemattomista ulosajoistaan, mutta nyt toteutui pahin mahdollinen skenaario: kuolema oman pienen pojan ja kummankin läheisimmän ystävän kanssa kotioven edessä. Heräsimme yöllä pahan olon tunteeseen: "Miten Alison jaksaa musertavan taakan alla?" Rita on voinut fyysisesti pahoin suru-uutiset kuultuaan. Hänen ensimmäinen miehensä kuoli lento-onnettomuudessa ja sama kohtalo oli hyvin lähellä toistua Argentiinan onnettomuudessani.

Ihmisten spontaani reaktio on, että helikopterit ovat vaarallisia. Ei, vaan elämä on hauras. Elämä voi päättyä syöpään, kolariin polkupyörällä tai sähköiskuun. Nämä tapahtumat ovat tuttavapiiristämme kuluneelta kesältä. En nuorena ymmärtänyt, kun Hertta-äitini sanoi, että olemme täällä kuin "pyörivillä portailla". Jos kiinteät portaat ovat jo vaaralliset, niin minkälaisia ovatkaan pyörivät portaat?? Oman pienuutemme myöntäminen on meille vaikeaa. Illuusiomme vallasta ja elämämme hallinnasta on kuin aamu-usvaa. Konsta Pylkkäsen sanoin: "Avaruuden mittakaavassa ihmisellä on kusiaisen valtaoikeudet." Emme halua kohdata elämän rajallisuutta ja kohtalon vääjäämättömyyttä. Samalla menetämme ytimen elämästämme. Sen, että syntymästämme alkaen elämme jatkoajalla ja jokainen uusi aamu on ihme - ja syntymäpäivä. Haluamme selittää kaiken ja saada vastaukset kysymyksiimme, mutta elämä pysyy mysteerinä. Elämä on traagisempaa kuin haluamme myöntää. Kärsimys ei asetu ihmisen tekemään muottiin.

Kukapa haluaisi onnettomuuksia, yllätyksiä ja surua? Kuolema on kuitenkin yhtä oleellinen osa elämää kuin syntymä, se kävelee koko ajan näkymättömänä vierellämme. Oman kuolevaisuutensa tajuaminen on vapauttava kokemus. Se poistaa ihmispelon ja mahdollistaa vastavirtaan kulkemisen. Olen monesti miettinyt miten reagoisin, jos lääkäri sanoisi: "Vatanen, teillä on syöpä ja alle vuosi elinaikaa jäljellä." Niin paljon kuin haluaisinkin elää mahdollisimman pitkään Ritan kanssa ja seurata lastemme elämää, niin olisin valmis hyväksymään läheisistäni luopumisen. Koska tiedän, että ero olisi vain hetken kestävä. Koko elämä on itse asiassa luopumisen opettelua. Tyhjin käsin tulemme tänne ja tyhjin käsin lähdemme täältä.

Jeesus osoitti meidän sokeutemme sanoessaan opetuslapsilleen: "Miksi pelkäätte vihollista, koska pahimmassakin tapauksessa he voivat vain tappaa teidät. Pelätkää sielunvihollista, joka vie sielunne". Maanpäällisen taipaleemme pituus ei ole elämän arvon mittari. Lyhytkin elämä voi puhutella jäljelle jääviä sukupolvia ja meidän silmissämme vajavainen down-lapsi on arvokas. Hänen vilpittömyytensä sulattaa jäätä sisällämme.

Minulla on ikävä Colinia. Elämän katoavaisuus tekee siitä ainutlaatuisen. Vaikka elämä on muistuttanut minua monesti käsillä olevan hetken ainutkertaisuudesta, huomaan silti usein tuhlaavani kauniita hetkiä. Ymmärränkö tänään halata rakkaimpiani?

Viljo Kojo:

Ei rangaistusta suurempaa synneistämme ois
kuin ettei elo milloinkaan hupenis meiltä pois
Näin - katoovana, kaunista ja kallista se on
kuin kesäpäivä kultainen on alla auringon

Kommentointi

Voidaksesi kommentoida artikkelia, kirjaudu sisään palveluun. Jos sinulla ei vielä ole tunnuksia, rekisteröidy.