Opel Ascona 1,9

Takaisin

Opelista oli 60-luvun lopulla tullut varsin suosittu ralliauto. 70-luvun puolella mattamustalla koristeltu Rally Kadett sai tehdä tietä ilmeeltään tavanomaisemmalle mutta nopeammalle Asconalle. Pian niitä oli jo tarjolla käytettyinäkin ja niin sai Ari Vatanen tilaisuutensa kilpailla rallin kärkinimiä vastaan lähes tasaveroisella kalustolla.

"Hassua ajatella miten jostakin syystä nuorena suorastaan inhosin Opelia. Äiti oli Helsingissä jollain terveyshoitajakurssilla ollessaan yllätyksenä suorittanut ajokortin ja tuli kotiin ostamallaan pienellä Opelilla. Tyrmäsin äidin autovalinnan ihan täysin ja olin hirveän pettynyt!"

Suhde Opeliin kyllä sitten syveni sen alkupettymyksen jälkeen. Lopultahan olin todella ihastunut Opeliin. Kun olin ammattikoulussa, soitin Kotkan Autotuontiin, jossa siihen aikaan oli Suomessa kilpailevien Opelien huolto- tai korjauskeskus. Siellähän oli kaksi Nuuttilan veljestä Eero ja Esko, ja Eskon poika Esa ajoi myös Opelia. Pääsin sinne kesätöihin ja sehän oli minulle ihan uskomaton asia: suoraan Tuupovaarasta päästä sinne Kotkaan. Ajoin itse jo Ralli-Kadettilla siihen aikaan.

Sen jälkeen oli vuorossa kaksikin eri Asconaa, kumpikin Hannu Palinin entisiä autoja. Ascona oli minulle todella iso hyppäys eteenpäin Ralli-Kadettin jälkeen. Voimaa enemmän... olin siitä jo ylpeä, kun siinä oli kaksi tupla-Weberiä kyljessä ja se voimakas imuääni: sehän sai tuntumaan jo että siinä on voimaa. (Moottorissa oli tehoa noin 160 hv.) Se tuntui ajettavuudeltaan hyvin minun käteeni käyvältä: tasapainoinen ajettava, vähän yliohjautuva. Myös helppo huoltaa, Haimakaisen Alihan sitä iltaisin siellä Ylämyllyllä huolsi, että saatiin se auto suoraksi.

Jälkimmäisessä Opelissa (TPV-400) oli levyjarrut jo takana ja olin todella ylpeä niistä. Kaikin tavoin se tuntui muutenkin oikealta ralliautolta.