Donegal Rally

"Olin Donegalissa ensimmäisen kerran jo 1975. Silloin ajettiin paikalle David Richardsin vanhalla, ruosteisella Minillä - ei vielä Aston Martinilla! David oli jotenkin järjestänyt minulle kisan Irlantiin, ja pääsi niin itse kartturiksi! Mahtoikohan mies tajuta mihin itsensä lykkäsi. Joutui sitten selittämään Opel-edustaja Andy Hegartylle kuinka minä ruttasin häneltä harjoituksiin lainatun auton. David ei ollut mukana, kun se sattui; auto kaatui peruuttaessa!

Kuva: Fergus McAnallen www.rallyretro.com

Donegalin kiviaidat eivät olleet entisellään minun käyntini jäljiltä. Panin sen auton oikeanpuoleisen ohjauksen syyksi...

Toisella yrittämällä Donegal sujui paljon siistimmin. Ajoin "Mustalla Kaunottarella" - se oli värinsä mukaan nimetty maineikas asvaltti-Escort."

"Autosport"-lehden toimittaja Rupert Saunders kuvasi tallipäällikkö David Suttonin ja hänen kuljettajansa tunnelmia huolto-alueella:

"Vatanen on rento, Sutton jännittynyt." Hän puhuttelee nuorta suomalaista käsiään alaspäin työntäen, kämmenpohjat maata kohden.

Kuva: Fergus McAnallen www.rallyretro.com

"Aja nyt maltilla. Pidä vauhti kurissa. Ei tarvitse vetää noin kovaa." Ja sitten, kuljettajan kääntäessä selkänsä, Sutton sulaa lievään hymyyn. Auto kulkee hyvin, Vatanen ei ole tehnyt virheen virhettä ja hänen johtonsa kasvaa koko ajan."

Ari: "Silloin 1978 koin jotain ennenkuulumatonta, mikä vain todisti kuinka irlantilaiset pitävät kiinni maineestaan. Rallin toisen etapin alku viivästyi tunnilla, koska edellisen illan pirskeet eivät ottaneet loppuakseen! FIA tuskin hyväksyisi irlantilaisten suurpiirteisyyttä, mutta onneksi kukaan ei kielinyt asiasta. Nykypäivän ralli on mennyt niin tylsäksi.

Minulla on yleensäkin lämpimiä muistoja Irlannissa kilpailemisesta, kiitos paikallisten ihmisten, jotka ovat lämpimiä, vieraanvaraisia ja vilpittömiä. Sekä suomalaiset että irlantilaiset ovat olleet satoja vuosia isompien naapuriensa sortamia ja se auttaa meitä ymmärtämään toisiamme."