Ivory Coast Rally

Rothmansin tukeman David Suttonin tallin ei alun perin ollut tarkoitus lähteä Norsunluurannikolle, mutta kun Guy Frequelin johti Ari Vatasta MM-taistossa kahdella pisteellä, rukattiin budjettia niin, että kisa saatiin mukaan ohjelmaan.

"Heti alussa törmäsimme semmoiseen pieneen kuorma-autoon, joka tuli vastaan. Sen kuljettaja katosi heti metsään! Aivan kuvottava lasti oli siinä autossa: jotain ihmeellisiä kalan jätteitä, jotka haisi aivan hirveältä! Kun siitä raahauduimme huoltoon auto pahasti vaurioituneena, niin mm. tuulilasin pyyhkijöitä ei enää saatu toimimaan. Kun kisan aikana satoi, niin ne oli narulla sidottu, että sisäpuolelta pystyimme jollakin tavalla edes niitä käyttämään.

Se ajaminen sateisessa metsässä oli painajaismaista, kun meiltä oli mennyt kytkin eikä sitä voinut oikein vaihtaa. Siellä kun oli isoja lätäköitä eikä tiennyt uskaltaako niihin mennä vai ei. Starttimoottorikin oli mennyt, jos väärässä kohdassa pysähdyit, niin se auto ei enää startannut. Eikä kytkimellä voinut säädellä vauhtia - piti vain mennä. Se oli painajaismaista se ajaminen sateisessa metsässä, joka ei tuntunut koskaan loppuvan.

Muistan kun jollekin tauolle tultiin, niin oltiin niin paljon Timo Salosesta jäljessä, että hän ties kuinka monta tuntia nukuttuaan oli jo uudestaan lähdössä liikkeelle. Olin välillä niin väsynyt etten jaksanut enää sananmukaisesti ajaa. Tuntui että ollaan todella kaukana kun viidakossa ajettiin, siellä tuli äitiä kyllä ikävä. Jotenkin kuitenkin raahauduttiin maaliin ja palkkioksi saatiin varmaankin kaksi kalleinta MM-pistettä kautta aikojen!"

Arin vastoinkäymisten lista oli pitkä: taittuneita pyöriä, jumittunut pyörän laakeri, katkennut vetoakseli, jne. Frequelin kasvatti MM-johtoaan sijoituttuaan viidenneksi. Arin sijoitus oli yhdeksäs: hän oli viimeinen tuloksiin hyväksytty kilpailija jäätyään kisan voittaneesta Salosesta päivän (kyllä, kokonaisen vuorokauden!) kahdeksan tuntia ja 12 minuuttia.