Rally New-Zealand

"Eihän sen legendaarisempaa kisaa voi ihmisen elämässä olla kuin mitä se kisa minulle oli. Olin todella pitkällä kiertueella. Ford laittoi minut maailmalle niin, että olin yli kaksi kuukautta yhtaikaa käymättä kotona. Safarilta Uuteen-Seelantiin, Walesiin, Kreikkaan ja Skotlantiin.

Uuteen-Seelantiin saavuin hyvissä ajoin, mutta kartturini Jim Scott suostui jäämään vapaalle ruohonleikkurifirmastaan vasta viikkoa ennen rallia. Joka päivä harjoiteltiin aamuneljästä iltakymmeneen vaikka pätkät ajettiin vain kertaalleen eikä tarkistettu nuotteja. Siitä ei hyvää seuraa! (Kisa oli valtavan pitkä: erikoiskokeiden yhteisaika yli 24 tuntia.).

Kilpailu lähti kulkemaan todella hyvin ja meillä oli Dunlopin A2-renkaat, jotka olivat paremmat kuin Pirellit. Minähän sananmukaisessti pyörin kaheksikkoa Fiatien ympärillä.

Ensimmäisenä yönä oli semmoinen märkä alamäkimutka, josta menin suoraan niin kauas metsään sinne alapuolelle, että tieltä vain valoja näkyi. Meillä oli vinssi ja vinssattiin auto takaisin tielle. Siinä meni lähes puoli tuntia. Vinssin köysi piti panna tien toiselle puolelle ja juuri kun oltiin saamassa auto tielle niin seuraava auto tuli ja oli pakko löysätä vinssi ja taas karkasi meidän auto kauemmas.

Tämän tyyppisiä draamoja oli ties kuinka monta! Hurjasti otin kiinni ja taas jotain sattui. Milloin törmäsin kiveen ja pyörä meni sisään. Kaikesta selvittiin! Aina vaan mekaanikot takoi auton suoraksi.

Yhdellä pikataipaleella yöllä minulta karkasi auto käsistä - en tiennyt enää miten päin spinnattiin, mutta sitten auto nousi kahdelle pyörälle ja pyöri kyljellään niin, että ne vesikourut oven yläpuolella likistyi. Katollaan ei kyllä käyty, mutta toisen puolen McPherson oli lähtenyt irti yläkiinnikkeistään ja sojotti korin ulkopuolelle. Lopulta auto näytti kuin sitä olisi ammuttu norsupyssyllä!

Yksi uran huippumuistoista on 100 km pitkä erikoiskoe, jolla ohitin kaikki kolme Fiatia. Tunne oli vähän kuin nähdä Napoli ja kuolla.

Kaikkien seikkailujen jälkeen hävisimme Fulvio Bacchellin Fiatille vain puolitoista minuuttia!

Jos Jim Scott parka olemukseltaan kisan alussa muistutti isääni, niin sen jälkeen hän oli kuin isoisäni!"