Manx Rally

Arin ensimmäinen tehdaspesti päättyi Escortin romutukseen RAC Rallissa 1975. Siitä huolimatta Ford tarjosi hänelle tehdassopimusta kaudelle 1976. Oikeastaan Ari sai paljon enemmän kuin vain tilaisuuden ajaa tehdasautoa: hän sai myös valmennusta kaikilla ralliammattilaiselle olenaisilla osa-alueilla.

Britanniassa Fordin päätös ottaa suojatikseen taas kerran suomalaiskuljettaja herätti jossain määrin närää. Niinpä Arin edesottamuksia syynättiin armottoman kriittisesti ja julkisuudessa painotettiin jokaista virhettä.

Heti alusta alkaen Ari oli häikäisevän nopea. Tuloksiakin syntyi ja pian hän oli Britannian rallimestaruussarjan johdossa. Matkaan mahtui silti myös kompurointia. Escort tuli usein rallin maalin pellit rytyssä, ja kun peräkkäiset kisat Jyväskylän Suurajot ja Ulster Ralli olivat päättyneet ulosajoihin, oli kritiikki kärjistymässä.

Sitten oli vuorossa Manx Ralli: arvostettu ja nopeatempoinen asvalttikisa, jonka ratkaisevat pätkät ajettiin yöllä. Vastus oli kunnioitettava: Fordin kolme tehdasautoa, Triumphin kaksi TR7:ää, irlantilaiset Porsche-kuskit olivat myös aina kovia täällä… Chequered Flagin ilmoittama Lancia Stratoskin oli mukana.

Siitä joukosta suoriutui Vatanen voittajaksi yli kolmen minuutin erolla. Hurjan näköistä oli Arin meno nytkin, välillä oltiin kahdella pyörällä, mutta Escortin jo tutuksi tulleet APG-värit säilyivät naarmuitta. Asvalttispesialistit oli päihitetty lähes olemattomalla kokemuksella. Tämä oli vakuuttava näyttö, sitä ei käynyt kiistäminen.

Ari: "Huomasin asvaltin luontuvan aika hyvin itselleni, vaikka minun ajolinjani eivät ehkä olleet kaikkein kauneimmat!"

Elämä ei 1976 ollut kovin ylellistä rallin nousevalle supertähdelle. Ari sai kaudesta £5.000:n palkan Fordilta ja jakoi kämpän tallin insinöörinä työskennelleen John Griffithin kanssa. Illat kuluivat yleensä Johnin lämmittämiä tölkkiruokia syöden ja TV:tä katsellen.